Harva asia vieraannuttaa työnteon pakosta samoin kuin nautinto. Sen tähden nautintoa säännöstellään ja rajoitetaan päihteistä seksiin. Valtio tekee päihdekaupasta monopolinsa ja asettaa rajoitteita siihen, kuinka ja missä seksiä voi harrastaa ja millaisilla sopimuksilla. Näin se väittää tietävänsä yksilöä paremmin, mikä on tälle hyväksi.
Todellisuudessa yhteiskuntajärjestyksemme perustuu uuvuttavaan kuuliaisuuteen, velvollisuudentuntoon ja pelkoon. Ihmisiä pelotellaan pois nautinnosta, sillä nauttiva ihminen ei koe syyllisyyttä, eikä ole näin ollen painostettavissa tuotantovälineeksi.
Uuden rakastajan iho on kiinnostavampi kuin ruudulla vilkkuva kursori. Myöhään nukkuminen on parempaa kuin herätyskelloon herääminen. Päivien käyttäminen keskustelemiseen, vallankumoukselliseen kirjoittamiseen ja panemiseen on nautinnollisempaa kuin tunnollinen työnteko jonkun muun hyväksi.
Kahden aikuisen välinen yhteistuumainen seksi on yksi niistä harvoista asioista, joihin laeilla on varsin vähän sanottavaa. Toisen lyöminen on periaatteessa laitonta, mutta jos sen tekee seksin aikana toiselle suostuvaiselle aikuiselle, se muuttuu yksityisasiaksi. Valtio pyrkii säätelemään ja rajoittamaan yksilöiden elämää laiella, upottaen ahnaat kyntensä jopa kahden ihmisen rakkaussuhteeseen avioliiton keinoin. Avioliitossa valtio pääsee määrittelemään kahden ihmisen suhdetta ja näiden oikeuksia ja velvollisuuksia toisiaan kohtaan. Seksiin valtio ei silti juuri puutu. Se kääntää katseensa pois, käskee meidän pitää sen yksityisasianamme ja loukkaantuu julkeasta puheesta.
Nauttiva ihminen on yhteiskuntajärjestystä uhkaava vapaa radikaali. Sen tähden nautinnosta tehdään häpeällinen asia, ja syyllistys alkaa jo peruskoulusta. Poliisit kiertävät kouluissa kertomassa päihteiden vaaroista, liikunnanopettaja pitää myötähäpeää herättävän seksivalistustunnin piirtoheittimen kanssa, näyttää anatomisia poikkileikkauksia ja kertoo lähinnä taudeista. Koulussa ei opeteta, että päihteet oikeassa seurassa oikein käytettyinä ovat mukava lisä elämään. Koulussa ei opeteta, kuinka antautua nautinnolle, kuinka antaa hyvää suuseksiä tai miten monisuhteet toimivat. Me emme opeta näitä asioita nuorille, vaikkei kukaan edes oleta etteivät he koskaan kokeile päihteitä tai ota suihin ilman kortsua. Todellisuudessa valistuksella ei suojella ihmisiä itseltään, vaan valtiota ihmisiltä.
Vallankumouksellisten juonien punominen kiinni toisen vallankumouksellisen hehkuvassa ihossa aloittaa ketjureaktion. Kun vallankumouksellinen lutka, vapaa radikaali, kohtaa toisen ihmisen, toinen ottaa vastaan inspiraatiota, ideoita ja nautintoa. Tästä nautinnosta ja yhteisen hyvän jakamisesta syntyy parhaassa tapauksessa uusi radikaali. Radikaaliketjureaktiossa yhden radikaalin syntyminen saa aikaan suuren määrän reaktioita. Näistä reaktioista syntyy lopulta se mihin jokainen vallankumouksellinen lutka pyrkii: vallankumous.
Nautinnon vallankumouksia tapahtuu jatkuvasti. Vallankumouksellinen kadottaa pikkuhousunsa metsään pantuaan siellä tuntematonta, painaa rakastajaansa kirkon ovea vasten ja jättää jälkeensä käytettyjä kortsuja sillan alle. Mikään paikka tai instituutio ei ole vallankumoukselliselle lutkalle enää pyhä, hän panee ja nauttii. Laki ja valtio jättävät seksin harmaaksi alueeksi. Ne katsovat pois meidän viedessä toisiamme nautinnon huipulta toiselle, kunhan emme anna sen tulla esteeksi työnteolle tai julkiselle tilalle. Entä jos annamme? Nauttivaa ihmistä eivät kiinnosta velvollisuudet jotakin suurempaa "yhteistä hyvää" kohti. Vallankumouksen lutka nauttii ensin itse, ja miettii sitten, kuinka soisi mahdollisuuden nautintoon muillekin. Nautinto paljastaa meille yhteiskuntamme mielttömyyden, tylsyyden ja kankeuden. Nautinto saa meidät ymmärtämään, että toisenlainen maailma on mahdollinen.
Jos en voi panna, tämä ei ole minun vallankumoukseni.
Todellisuudessa yhteiskuntajärjestyksemme perustuu uuvuttavaan kuuliaisuuteen, velvollisuudentuntoon ja pelkoon. Ihmisiä pelotellaan pois nautinnosta, sillä nauttiva ihminen ei koe syyllisyyttä, eikä ole näin ollen painostettavissa tuotantovälineeksi.
Uuden rakastajan iho on kiinnostavampi kuin ruudulla vilkkuva kursori. Myöhään nukkuminen on parempaa kuin herätyskelloon herääminen. Päivien käyttäminen keskustelemiseen, vallankumoukselliseen kirjoittamiseen ja panemiseen on nautinnollisempaa kuin tunnollinen työnteko jonkun muun hyväksi.
Kahden aikuisen välinen yhteistuumainen seksi on yksi niistä harvoista asioista, joihin laeilla on varsin vähän sanottavaa. Toisen lyöminen on periaatteessa laitonta, mutta jos sen tekee seksin aikana toiselle suostuvaiselle aikuiselle, se muuttuu yksityisasiaksi. Valtio pyrkii säätelemään ja rajoittamaan yksilöiden elämää laiella, upottaen ahnaat kyntensä jopa kahden ihmisen rakkaussuhteeseen avioliiton keinoin. Avioliitossa valtio pääsee määrittelemään kahden ihmisen suhdetta ja näiden oikeuksia ja velvollisuuksia toisiaan kohtaan. Seksiin valtio ei silti juuri puutu. Se kääntää katseensa pois, käskee meidän pitää sen yksityisasianamme ja loukkaantuu julkeasta puheesta.
Nauttiva ihminen on yhteiskuntajärjestystä uhkaava vapaa radikaali. Sen tähden nautinnosta tehdään häpeällinen asia, ja syyllistys alkaa jo peruskoulusta. Poliisit kiertävät kouluissa kertomassa päihteiden vaaroista, liikunnanopettaja pitää myötähäpeää herättävän seksivalistustunnin piirtoheittimen kanssa, näyttää anatomisia poikkileikkauksia ja kertoo lähinnä taudeista. Koulussa ei opeteta, että päihteet oikeassa seurassa oikein käytettyinä ovat mukava lisä elämään. Koulussa ei opeteta, kuinka antautua nautinnolle, kuinka antaa hyvää suuseksiä tai miten monisuhteet toimivat. Me emme opeta näitä asioita nuorille, vaikkei kukaan edes oleta etteivät he koskaan kokeile päihteitä tai ota suihin ilman kortsua. Todellisuudessa valistuksella ei suojella ihmisiä itseltään, vaan valtiota ihmisiltä.
Vallankumouksellisten juonien punominen kiinni toisen vallankumouksellisen hehkuvassa ihossa aloittaa ketjureaktion. Kun vallankumouksellinen lutka, vapaa radikaali, kohtaa toisen ihmisen, toinen ottaa vastaan inspiraatiota, ideoita ja nautintoa. Tästä nautinnosta ja yhteisen hyvän jakamisesta syntyy parhaassa tapauksessa uusi radikaali. Radikaaliketjureaktiossa yhden radikaalin syntyminen saa aikaan suuren määrän reaktioita. Näistä reaktioista syntyy lopulta se mihin jokainen vallankumouksellinen lutka pyrkii: vallankumous.
Nautinnon vallankumouksia tapahtuu jatkuvasti. Vallankumouksellinen kadottaa pikkuhousunsa metsään pantuaan siellä tuntematonta, painaa rakastajaansa kirkon ovea vasten ja jättää jälkeensä käytettyjä kortsuja sillan alle. Mikään paikka tai instituutio ei ole vallankumoukselliselle lutkalle enää pyhä, hän panee ja nauttii. Laki ja valtio jättävät seksin harmaaksi alueeksi. Ne katsovat pois meidän viedessä toisiamme nautinnon huipulta toiselle, kunhan emme anna sen tulla esteeksi työnteolle tai julkiselle tilalle. Entä jos annamme? Nauttivaa ihmistä eivät kiinnosta velvollisuudet jotakin suurempaa "yhteistä hyvää" kohti. Vallankumouksen lutka nauttii ensin itse, ja miettii sitten, kuinka soisi mahdollisuuden nautintoon muillekin. Nautinto paljastaa meille yhteiskuntamme mielttömyyden, tylsyyden ja kankeuden. Nautinto saa meidät ymmärtämään, että toisenlainen maailma on mahdollinen.
Jos en voi panna, tämä ei ole minun vallankumoukseni.